Hiilenmusta

mustatausta

Väriaistimus syntyy, kun esineen pinnasta tietyn aallonpituuden omaava säteily heijastuu silmiemme kalvoille. Osa säteilystä imeytyy kohteen pintaan. Mitä, jos mitään ei heijastukaan, vaan esine imee kaiken mahdollisen säteilyn. Tällainen väri on äärimmäinen matta musta. Mustista mustinta väriä on yritetty kehittää kauan ja viimein nanoteknologian kehitys on sellaisen mahdollistanut. 2014 kehitettiin ensimmäinen versio Vantablack-materiaalista. (Vanta muodostuu kirjaimista vertically aligned carbon nanotube arrays.) Kyseessä on siis nanoputkia hiilestä, jotka ovat tiiviinä ryhmänä alumiinin pinnassa. Pinta on teknologista samettia. Viimeisin 2016 kehitetty versio imee jopa enemmän valoa kuin ensimmäinen, joka sekin onnistui absorboimaan 99,965 % säteilystä. Mustin musta on täysin ilman kolmiulotteisuutta, koska mitään valon ja varjon luomaa vaihtelua ei ole. Se on tyhjä syvyys. Jos vantamusta vaate kehitettäisiin, se näyttäisi aukolta. Pää ja raajat heiluisivat tyhjän aukon ympärillä. Pelottavaa.

Vantamustan kehittäminen on kiinnostanut tietenkin sotateollisuutta. Se imee itseensä niin ultravioletit, infrapunaiset kuin muunkin visuaalisesti erottuvan säteilyn. Väriaineena se on kuitenkin karsinogeenistä. Siitä huolimatta taiteen kentällä aine on kiinnostanut ja aiheuttanut jopa pienimuotoista kärhämää. Anish Kapoor sai yksinoikeuden käyttää väriä taiteessaan. Jään odottamaan hänen teoksiaan, joissa väri muodostaisi totaalisen tyhjyyden, tilan, jossa ei ole mitään havaittavia ulottuvuuksia. Elämys on taatusti hämmentävä (ja mahdollisesti myrkyllinen).

Taiteilijat suivaantuivat moisesta yksinoikeudesta ja hieman myöhemmin kehitettiin akryyliväri Black 2.0, jonka viimeisin ylivertaisen musta matta akryyliväri (tietenkin Black 3.0) lanseerattiin 2019 tammikuussa joukkorahoituskampanjana. Se myytiin pian loppuun. Olisin kovasti mielelläni tuota kokeillut. Norsunluumusta pigmentti ei aivan yllä samaan.

Samankaltaiseen tyhjyyteen pyrki aikoinaan myös Malevits mustalla neliöllään. Tyhjyys mustana neliönä on nollapiste, itsensä kadottamisen kohta. Alun perin neliöitä on ollut ainakin neljä, joista yhden näin aikoinaan Centre Pompidoun näyttelyssä Pariisissa. Se oli vain halkeileva mustahko neliön muotoinen maalipinta, hienoinen pettymys, ei edes kovin musta. Kaukana tuosta syvyyden kokemuksesta, jonka Vantamusta aiheuttaa.

Hiili on nyt ajankohtainen niin monelle tapaa. Onko koskaan puhuttu hiilestä näin vuolaasti, ja syystä. Amazonin metsät muuttuvat hiileksi, nuotiotuleen jää hiiltyneitä entisiä hiilinieluja. Kohta opiskelijat piirtävät hiilellä, tuolla ikiaikaisella välineellä mustia viivoja valkoiselle paperille, sysimustia viivoja ja pintoja.

hiili

Ps. seuraavilla Frankfurtin automessuilla syyskuussa esitellään viimein valtablack BMW.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s