Patina

maalaus3

Patinoituneen kuparin vihreä on ollut aina ympäristössäni. Palaan siihen jatkuvasti ja pohdin miksi. Patina sanana juontuu latinan pannusta tai matalasta keittoastiasta. Kuparipitoisesta metalliseoksesta (pronssista) valmistetut astiat saavat hapettuessaan kauniin vihreän sävyn ja itse kuparin lämpimän punertavan metallin vastavärin. Sana tosin muistuttaa kovasti myös pathosta eli surullisen tunteen melankolista merkitystä. Japanin kielen wabi sabi -käsite oli parin vuoden takaisena trendisanana kaikkien sisustajien huulilla ja blogeissa. Wabi sabi yhdistää juuri nuo länsimaisen kulttuurimme juurista kasvavat patinan ja pathoksen. Surumielinen katovaisuuteen ja epätäydellisyyteen liittyvä tunne on vapauttava ja anteeksiantava. Melankolian ja nostalgian katkeransuloinen tunne houkuttaa.

Työhuoneella syntyy patinoituneita pintoja, ruostetta ja krakeluuria (halkeillutta pintaa) sydämen kyllyydestä. Kauniisti ikääntyvät esineet ovat sellaisia, joita kestävästä estetiikasta kirjoittavat teoreetikot arvostavat. Materiaalin on ikääntyessään vain muututtava paremmaksi ja esteettisesti miellyttävämmäksi, muutoin esineet korvataan uusilla. Jatkuvasti uudet esineet ovat tietenkin maapallon elämän säilymisen kannalta turmiollisia. Historia ja tarina, joka patinoituneessa materiaalissa on muuntautunut näkyväksi johdattaa juuri tuohon nostalgiseen ja melankoliseen liikutukseen, pathokseen.

IMG_1197

Yhä enenevässä määrin yritän ymmärtää esineiden kieltä, josta Pasolini puhuu todempana kuin kulttuurin puhuttu tai kirjotettu. Värit ennen keinotekoisia väriaineita olivat haalistuvia, katoavia ja muuttuvia kuin luonnonilmiöt, kuin säätila. Patinoituminen, ruostuminen ja haalistuminen ovat osa kiertoa, jossa oma ruumis muodostaa osansa, kohtalonsa.

Patina ja muistaminen liittyvät toisiinsa. Muistin metaforiset kuvaukset ovat rajanneet sen ikään kuin laatikoksi tai arkistohyllyksi, josta yksittäisen muiston voi kaivaa esiin kansion sisältämänä tiedostona. Muisti ei kuitenkaan toimi sellaisena vaan ajan syövyttämänä, patinoituneena, krakeluurin hienojen viivojen kuvittamana. Se on vaihtanut värinsä kuparin lämpimästä oranssinpunaisesta vaalean harmahtavaan vihreään. Michel de Certeau on todennut, että muistin kyky puuttua asioihin on perua kyvyltä tulla muutetuksi, siirretyksi paikaltaan, liikkuvana ilman vakituista tilaa tai paikkaa.

Sanaparit patina ja pathos, wabi ja sabi tuovat mieleen myös parin humaani (human) ja humus. Sanojen alkuperässä on samassa juuressa maatuminen ja ihminen, tomu ja solut, bakteerit ja ikuinen muuttuminen kiertoon. Näin keväällä tämä on konkreettisesti silmien edessä, se tuoksuu ilmassa ja tuntuu jalkojen alla. Vanhat kuolleet lehdet ja uudet idut.

20190426_140843

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s