Aubergine

IMG_1184

Kevätaurinko paistaa ja kohta ympäristö kukkii. Kevät liittyy myös ajan rajallisuuteen, jonka uusi työhuone on tuonut mukanaan. Kirjottamiseen (harmillista) ei vain tahdo löytyä aikaa. Kukkia odotellessa väreistä kiinnostuksen herättää kuitenkin lähes musta, tummista tummin violetti eli munakoison punertava sävy. Kaikkeen vieraaseen ja varsinkin tummaan sellaiseen on suhtauduttu varauksella, toisinaan suorastan pelonsekaisesti. Vaatimaton esimerkki olkoon munakoiso, jota lähes mustana vihanneksena on pidetty hulluuden aiheuttajana ja kaikin puolin epäilyttävänä. Väri on kuitenkin mitä kiehtovin. Musta, violetti ja syvä. Samaa väriä löytyy lähes mustista orvokeista tai näistä kuvan anemoneista, jotka ovat vuokkojen sukua. Vuokkoja luonnossa odotellessa ihailen näitä jalostettuja mustine, mystisine silmineen.

IMG_1185

Georges Bataille on kirjoittanut pienen esseen kukkien kielestä.

”Joka tapauksessa on kiinnostavaa huomata, että jos sanotaan että kukat ovat kauniita, johtuu se siitä, että ne sovittautuvat siihen miten asioiden tulisi olla, toisin sanoen, että ne edustavat ihmisyyden ideaalia.”

Siinä, kuten kaikissa Bataillen kirjoituksissa kauhea, vastenmielinen sekä kauneus ja haluttavuus sekoittuvat keskenään. Bataille ei voi tyytyä kauniiden kukkien ihasteluun vaan asettaa maanpäälliset kukinnot vastakohdaksi maanalaisille juurille. Juuret rakastavat mädäntynyttä ja ovat matojen kaltaisia, epämiellyttäviä pimeyden olentoja. Kukinnot maanpällisinä kauneuden esiintyminä puolestaan ovat vain hetken loistossaan, kunnes kokevat ikävän muodonmuutoksen ja kuollessaan muuttuvat suorastaan irvokkaiksi, vääntyneiksi maatuvan maan värisiksi (ikävästi myös sukupuolittuneesti kukat kuihtuvat kuin vanhat ja ylimeikatut leskirouvat). Bataillen essee on kommenttina ajankohtainen myös Vincent van Goghin auringonkukkien vuoksi. Essee on jatkoa toiselle kirjoitukselle, jossa ne ovat pääosassa.

”Vuoroin hauraisiin kynttilöihin, vuoroin tuoreisiin tai lakastuneisiin auringonkukkiin samastuvan taiteilijan suhde ideaaliin, jonka sädehtivintä muotoa aurinko edustaa, näyttäisi näin olevan samankaltainen kuin muinaisten ihmisten suhde jumaliin sikäli kuin jumalat vielä saivat heidät tyrmistyksen valtaan.” (käännökset Roni Grén)

Viimeisin elokuva Ikuisuuden porteilla van Goghin elämän loppuvaiheista, on mitä suositeltavin. Siinä näkyy ohjaajan ja erityisesti maalarin Julian Schnabelin visio syvyytenä ja visuaalisuutena.

IMG_1179

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s