Blank white is not a mere death and end. Kimmo Pasanen’s work Emptiness in Oriental Thinking and Art offers an interesting view of emptiness and thus white. In it, emptiness appears as an essential element of life and art (or can you even say so). However, the element is a reference to the substance and not to its deficiency, which is what emptiness is all about.

“When misunderstood, emptiness corrupts the incomprehensible mind” (Pasanen).

The emptiness rhythms the structure of the world, creating an opportunity to stand still. It creates the rhythm of life’s breaths. This is the soothing presence of emptiness right on the edge of a frozen, snowy lake.

In Chinese art, the gaze revolves from concrete events to emptiness and back. White paper is an initial emptiness in which the brush in the hand of the focused artist creates alternation. The strokes complement each other and the emptiness.

Pathetic testing as a concentration exercise “Enso” a circle drawn with one brush stroke. The circle is empty and at the same time the universe, white separated by black, the light. Admittedly, the testing of the cheap painting kit purchased from China was again hampered by assistants who felt that the ink bar smelled irresistible, as did the brushes made of animal hair. I couldn’t get anywhere near the zen focus state of mind.

White clothing is also associated with deficiency. Pure white indicates the absence of dirt. Anthropologist Mary Douglas, in her discussion of the relationship between holy and purity (Purity and Danger), has defined dirt as a substance in the wrong place. That’s the stain, ketchup in a blouse, mustard in a tie, blood in the sleeve, mud in a pant leg.

The purity symbolism of the white suit is familiar from many contexts. For suffragettes, white was one of the three main colors of dress alongside purple and green. White cleaned the reputation of women’s advocates, it was by no means a matter of moral liberation in the movement. At the same time, white denounced the excessive masculinity of which women claiming their rights were accused.

The white complexion, which was sought after in ancient times and which caused suffering to women during the Renaissance, was, of course, also related to purity. Beauty overall is something of extreme inaccessibility. It is impossible to implement and still requires endless beauty work. I still remember in Italy my friend’s sister opening the door with a green mustache whitening stripe under her nose (a stuff unknown to a Scandinavian blonde). According to Georges Bataille, a woman’s beauty is as far away from animalism as possible, thus far from hairy, secretions, roughness and wrinkled.

The white birch body is virgin and at the same time an oriental ink painting.

Tyhjä valkoinen ei ole pelkkä kuolemaa ja loppua. Kiinnostavaa näkemystä tyhjyyteen ja siten valkoiseen tarjoaa Kimmo Pasasen teos Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa. Siinä tyhjyys näyttäytyy elämän ja taiteen olennaisena elementtinä, tai voiko edes niin sanoa. Elementti on kuitenkin viittaus aineeseen eikä sen puutteeseen, mistä tyhjyydessä on kyse.

”Väärin käsitettynä tyhjyys turmelee ymmärtämättömän mielen” (Pasanen).

Tyhjyys rytmittää maailman rakennetta, luo mahdollisuuden seisahtumiselle. Se luo elämän henkäysten rytmin. Siitä tyhjyyden rauhoittavasta läsnäolosta on kyse juuri jäätyneen, lumisen järvenselän äärellä.

Kiinalaisessa taiteessa katse kiertyy konkreettisista tapahtumisista tyhjyyteen ja takaisin. Valkoinen paperi on alkutyhjyys, johon sivellin keskittyneen taiteilijan kädessä luo vuorottelua. Vedot täydentävät toisiaan ja tyhjyyttä.

Säälittävää testausta keskittymisharjoituksena ”Enso” yhdellä siveltimen vedolla piirretty ympyrä. Ympyrä on tyhjä ja samalla kaikkeus, mustan erottama valkoinen, valo. Kiinasta ostetun halpismaalauspakkauksen testausta tosin häiritsivät taas assistentit, joiden mielestä hierrettävä tussi tuoksui vastustamattomalta, samoin kuin eläimen karvoista valmistetut siveltimet. En päässyt lähellekään zen-keskittymisen tilaa.

Valkoinen vaatteissa on myös sidoksissa puutteeseen. Puhtaan valkoinen osoittaa, että lika puuttuu. Antropologi Mary Douglas käsitellessään pyhän ja puhtauden suhdetta (Purity and Danger) on määritellyt lian aineeksi väärässä paikassa. Sitähän tahra on, ketsuppia puserossa, sinappia kravatissa, verta hihassa, kuraa housun puntissa.

Valkoisen puvun puhtaussymboliikka on monesta yhteydestä tuttua. Suffrageteille valkoinen oli yksi kolmesta pukeutumisen pääväristä violetin ja vihreän ohella. Valkoinen puhdisti naisasianaisten mainetta, kyse liikkeessä ei suinkaan ollut  moraalista vapautumisesta. Samalla valkoinen erottautui liiasta maskuliinisuudesta, josta oikeuksiaan vaativia naisia syytettiin.

Valkoinen hipiä, jota jo antiikin aikana tavoiteltiin ja joka renessanssin aikana aiheutti naisille kärsimystä, liittyi tietenkin myös puhtauteen. Kauneus kaiken kaikkiaan on jotain äärimmäistä tavoittamattomuutta. Sitä on mahdoton toteuttaa ja se vaatii silti loputonta kauneustyötä. Vieläkin muistelen Italiassa ystäväni siskoa avaamassa ovea vihreä viiksien vaalennusaine raitana nenän alla (vaalealle blondille tuntematon toimenpide). Bataillen mukaan naisen kauneus on mahdollisimman kaukana eläimellisyydestä, siten kaukana karvoituksesta, eritteistä, karheasta ja känsäisestä.

Valkoinen koivunrunko on neitseellinen ja samalla kuin itämainen tussimaalaus.