Valkoinen tyhjyys

img_1133

Tyhjä valkoinen ei ole pelkkä kuolemaa ja loppua. Kiinnostavaa näkemystä tyhjyyteen ja siten valkoiseen tarjoaa Kimmo Pasasen teos Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa. Siinä tyhjyys näyttäytyy elämän ja taiteen olennaisena elementtinä, tai voiko edes niin sanoa. Elementti on kuitenkin viittaus aineeseen eikä sen puutteeseen, mistä tyhjyydessä on kyse.

”Väärin käsitettynä tyhjyys turmelee ymmärtämättömän mielen” (Pasanen).

Tyhjyys rytmittää maailman rakennetta, luo mahdollisuuden seisahtumiselle. Se luo elämän henkäysten rytmin. Siitä tyhjyyden rauhoittavasta läsnäolosta on kyse juuri jäätyneen, lumisen järvenselän äärellä.

20190105_132247

Kiinalaisessa taiteessa katse kiertyy konkreettisista tapahtumisista tyhjyyteen ja takaisin. Valkoinen paperi on alkutyhjyys, johon sivellin keskittyneen taiteilijan kädessä luo vuorottelua. Vedot täydentävät toisiaan ja tyhjyyttä.

Säälittävää testausta keskittymisharjoituksena ”Enso” yhdellä siveltimen vedolla piirretty ympyrä. Ympyrä on tyhjä ja samalla kaikkeus, mustan erottama valkoinen, valo. Kiinasta ostetun halpismaalauspakkauksen testausta tosin häiritsivät taas assistentit, joiden mielestä hierrettävä tussi tuoksui vastustamattomalta, samoin kuin eläimen karvoista valmistetut siveltimet. En päässyt lähellekään zen-keskittymisen tilaa.

Valkoinen vaatteissa on myös sidoksissa puutteeseen. Puhtaan valkoinen osoittaa, että lika puuttuu. Antropologi Mary Douglas käsitellessään pyhän ja puhtauden suhdetta (Purity and Danger) on määritellyt lian aineeksi väärässä paikassa. Sitähän tahra on, ketsuppia puserossa, sinappia kravatissa, verta hihassa, kuraa housun puntissa.

Valkoisen puvun puhtaussymboliikka on monesta yhteydestä tuttua. Suffrageteille valkoinen oli yksi kolmesta pukeutumisen pääväristä violetin ja vihreän ohella. Valkoinen puhdisti naisasianaisten mainetta, kyse liikkeessä ei suinkaan ollut  moraalista vapautumisesta. Samalla valkoinen erottautui liiasta maskuliinisuudesta, josta oikeuksiaan vaativia naisia syytettiin.

Valkoinen hipiä, jota jo antiikin aikana tavoiteltiin ja joka renessanssin aikana aiheutti naisille kärsimystä, liittyi tietenkin myös puhtauteen. Kauneus kaiken kaikkiaan on jotain äärimmäistä tavoittamattomuutta. Sitä on mahdoton toteuttaa ja se vaatii silti loputonta kauneustyötä. Vieläkin muistelen Italiassa ystäväni siskoa avaamassa ovea vihreä viiksien vaalennusaine raitana nenän alla (vaalealle blondille tuntematon toimenpide). Bataillen mukaan naisen kauneus on mahdollisimman kaukana eläimellisyydestä, siten kaukana karvoituksesta, eritteistä, karheasta ja känsäisestä.

Valkoinen koivunrunko on neitseellinen ja samalla kuin itämainen tussimaalaus.

img_1136

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s