Ceruleum

kaappi

Taivaansininen eli ceruleum, azzurro, himmelblau, голубой (goluboi) on tavallaan myös itsenäisyyspäivän väri. Väri, jota tänä vuoden pimeimpänä aikana kaipaa ja muistelee. Milloin sen kirkkauden viimeksi näkikään?

taivasta

Kristine Harper käsittelee kirjassaan Aesthetic Sustainability kauneutta eräänä kestävän muotoilun ominaisuutena juuri kuten olen itsekin ajatellut. Aikaa kestävä esine, jota ei henno heittää pois elämänsä aikana ja jonka haluaa säilyvän vielä jälkipolville, on kaunis. Se toimii, kuten Harper sen ilmaisee, esteettisenä ravintona (aesthetic nourishment). Esineen tai asian (vaikka musiikin) herättämä tunne nostaa arjen yläpuolelle tavalla tai toisella. Se herättää liikutuksen aistisena kokemuksena ja ravitsee siinä mielessä, että varastoituu muistiin raviten sieltä.

Ilman esteettistä kestävyyttä esineen materiaaliset ominaisuudet eivät takaa sille pitkää ikää keskuudessamme. Vaikka tuote olisi kuinka ympäristöystävällisesti tuotettu, se ei riitä. Sidettä käyttäjän ja esineen välille ei synny ja tavara muuttuu samantekeväksi, poisheitettäväksi. Ranskalaisen filosofin Jean-Francois Lyotardin mukaan yleisellä, ihmisten kaikkialla kokemalla kauneudella on samoja ominaisuuksia. Tällaisia ovat vaikkapa kotoisuus, tuttuus tai hidas valmistaminen ja siitä jäänyt esteettisesti koettu jälki. Taivaansininen, kenellä voisi olla mitään sitä vastaan. Sama taivas meillä ja Kiinassa.

Esteettinen kestävyys edellyttää eräänlaista rakastumista tai ainakin ihastumista, pelkkä välinpitämättömyys tai ”ihan ok” ei riitä. Siksi sininen kaappi kulkee elämän halki kaikissa muutoissa ja siitä luopuminen tuntuisi kipeältä. Myös Fanni-mummon kenkä on aarre. Siinä hellyys ja käsityötaito, hidas valmistaminen ovat materialisoituneet kengäksi joskus 1800-luvun lopulla. Kaikilla meillä on varmasti tällaisia esineitä joko ihan vain kauneutensa vuoksi tai muistojen, elämän, jonka kuvittelemme niiden sisään jääneen.

IMG_1051
Fanni-mummon kenkä lepää silkkisamettisella mekolla, jonka esteettisessä nautinnossa yhdistyvät aistisuus kosketuksena ja värinä.

IMG_1050

Esteettisestä ravinnosta nauttiminen edellyttää Kandinskya lainatakseni ominaisuutta, josta hän käyttää käsitettä spiritual sensitivity teoksessaan Über das Geistige in der Kunst. Väri aiheuttaa aistisen mielihyvän samaan tapaan kuin herkut suussa, sen lisäksi väristyksen sielussa, jossain ihmisen syövereissä. Hänen käsitteensä on innere Klang. Klang kuulostaa kyllä paljon reippaammalta ja lähes maskuliinisen voimakkaalta tuohon väristykseen verrattuna. Pitäytyisin mieluummin klangissa. Puheet sielusta ja väristyksistä helposti herättävät ihokarvat pystyyn, mutta tuossa esteettisesti kestävän kontekstissa ne ovat ymmärrettäviä. Jotain pintaa syvempää myös värissä on oltava säilyäkseen muistissa ja ravitakseen meitä.

IMG_1039

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s