Is our well-established classification and structuring of colors the only right one? Why do we classify colors as blue and red, for example, and not light and dark or dry and wet? And is gold the color or just the brightness and the feel of the material?

I spent last week in China and any kind of Eurocentric culture was once again challenged. Our perception of the right being of things is very narrow on a global scale.

One of my travel companions was from the Philippines and I was just reading about the color perceptions of Hanunoo culture there. Colors are structured on the dry and wet axis with their own logic, which I did not quite comprehent with these basic settings of my European thinking.

Even the ancient Greeks… the temporally distant thinking of our own Western culture is also confusing. Plato’s ideas of color, for example, are quite interesting. Color perception is the entry of a kind of flame or fire from the opening of the eye into the soul, where color finally becomes somehow understood. Particles of different sizes penetrate the eye, causing different color sensations. The flame and fire get quite close to the current gold. Plato defines white, black, red, and brilliant as the primary colors. Blends of brilliant brightness and other primary colors create all of our perceptible colors.

Of ancient thinkers, Democritus considers gold to be the most beautiful color as a mixture of a hint of red, white, and green. Red and green, perhaps in our experience as a mixture of dyes, produce mainly the mole gray I dealt with. In antiquity, the most brilliant forms of color are porphuneos, which may be shimmering red or gold. The name refers to boiling, pulping and is a combination of water and fire. Of the four basic elements, water and fire are central to color perception. The fire is white, the air red, the water brilliant (or yellow) and the earth black.

I have in the past in restauration course also made gold plated surfaces with an icon painting technique. Under the gold-plating there is a dark red earth color bolus. The bolus also heats the gold, making it glow like a flame and resemble the sun.

In graphic design, golden headings often refer to feminine connections or, as on my own bookshelf, to content about beauty.

Attitudes towards everyday golden objects are a bit contradictory. The comfortable Ten Points shoes always feel a little too much when pulled to the foot in the morning. In this winter’s collection, Marimekko has presented the Finnish design icon Unikko in gold. Reduced Scandinavianism meets Byzantine splendor and blingbling. Oh, and my sofa cushions have changed from red to gold and blue.

Onko meidän vakiintunut luokittelu ja jäsentely väreistä ainoa oikea? Miksi luokittelemme värejä vaikkapa sinisiin ja punaisiin eikä vaaleisiin ja tummiin tai kuiviin ja märkiin? Entä onko kulta väri vai vain kirkkausaste ja materiaalin tuntu?

Viime viikon vietin Kiinassa ja kaikenlainen eurosentrinen kulttuuri asettui jälleen kerran kyseenalaiseksi. Meidän käsityksemme asioiden oikeasta laidasta on kovin kapea maailman mittakaavassa.

Eräs matkaseuralaisistani oli Filippiineiltä ja lueskelin juuri sikäläisistä Hanunoo-kulttuurin värikäsityksistä. Värit jäsentyvät kuivien ja märkien akselille omalla logiikallaan, josta en tosin aivan päässyt jyvälle näillä eurooppalaisilla ajatteluni perusasetuksilla.

Jo muinaiset kreikkalaiset…oman länsimaisen kulttuurimme ajallisesti kaukainen ajattelu aiheuttaa sekin hämmennystä. Esimerkiksi Platonin värikäsitykset ovat varsin kiinnostavia. Väriaistimus on eräänlaisen liekin tai tulen pääsy silmän aukosta sieluun, jossa väri viimein tulee jollain tavalla ymmärretyksi. Erikokoiset partikkelit läpäisevät silmän aiheuttaen erilaisia väriaistimuksia. Liekki ja tuli pääsevät varsin lähelle ajankohtaista kultaa. Pääväreiksi Platon määrittelee valkoisen, mustan, punaisen ja loistavan. Loistavan kirkkauden ja muiden päävärien sekoituksista syntyvät kaikki aistittavat värimme.

Antiikin ajattelijoista Democritus pitää kultaa kaikkein kauneimpana värinä punaisen, valkoisen ja vihreän ripauksen sekoituksena. Punainen ja vihreä ehkä meidän kokemuksellamme väriaineiden sekoituksena tuottaa lähinnä sitä käsittelemääni myyränharmaata. Antiikissa värien loistavimpia muotoja on porphuneos, joka saattaa olla hohtavan punainen tai kulta. Nimi viittaa kiehumiseen, pulputtamiseen ja on veden sekä tulen yhdistelmä. Neljästä peruselementistä juuri vesi ja tuli ovat keskeisiä väriaistimuksessa. Tuli on valkoinen, ilma punainen, vesi loistava (tai keltainen) ja maa musta.

Olen aikanaan tehnyt myös kullattuja pintoja, joissa ikonimaalauksen tapaan kultauksen alla on tumman punainen maaväri bolus. Bolus myös lämmittää kultaa saaden sen hehkumaan liekin kaltaisena ja aurinkoa muistuttavana.

Graafisessa suunnittelussa kultaiset otsikot viittaavat usein feminiinisiin yhteyksiin tai kuten omassa kirjahyllyssäni kauneutta käsitteleviin sisältöihin.

Suhtautuminen arkisiin kultaisiin esineisiin on hieman ristiriitainen. Mukavat Ten Pointsin kengät tuntuvat aina aamulla jalkaan vedettynä olevan hieman too much. Marimekko on tämän talven kokoelmassaan esitellyt suomalaisen muotoiluikonin Unikko-kuosin kultaisena. Pelkistetty skandinaavisuus kohtaa Bysantin loiston ja blinblingin. Niin ja sohvatyynyt ovat vaihtuneet punaisista kultaisiin ja sinisiin.