Lämmin oranssinpunainen eli sinooperi tai vermillion hehkuu perintönuken yli 90-vuotiaassa mekossa, poskissa ja huulissa. Cinabro tai sinooperi on ollut varsin suosittua ehostusväriä historiassa naisten tavoitellessa rusoposkia ja sulohuulia. Epäonneksi tämä nuorekkaan raikkauden tavoittelu oli usein myös vaarallista. Jo muinaisten egyptiläisten (sekä miesten että naisten) käyttämä poskipuna saattoi olla elohopeasufiittia eli tuota cinabroa.

”Sinoberiksi kutsuttu wäri on eläwän hopean ja tuli-kiwen yhdistys.”

Näin määritellään Turun Wiikko-sanomissa vuonna 1821 (Coloriasto-sivustolta).

Cinabroa kehoitettiin käyttämään jo Cennino Cenninin renessanssimaalareille suunnatussa teoksessa ihonvärin sekoittamiseen, vaaleita sinooperin ja liituvalkoisen sekoituksia nuorille ja maaväreillä taitettuja vanhemmille henkilöhahmoille.

Rusoposki ja ruso ovat alkujaan suomen kielen punaista merkitseviä sanoja. Rusoposkien tavoittelu ja kauneuden keinotekoisuus myrkyllisillä väriaineilla oli aikanaan verrattavissa valehteluun, epärehelliseen huijaamiseen. Ehostus on aina ollut naisiin liitetyn viekkauden näkyvä osoitus.

Sinooperi saattaa näyttäytyä oranssinhehkuisena tai lähes keskipunaisena. Äärimmäisen lämpimänä värinä se tuntuu kutsuvalta lämpöaallon helletin helpotettua.

Punainen samettityynyvalikoima on vuoroin kasvanut ja huvennut, vaihtanut hienoisesti sävyä, mutta lopulta aina jäänyt. Räikeän ”vilkkaana” (Emmi Runebergin mukaan) juuri tämä väri on hullujen, lasten ja hillittömien sivistymättömien ominta.

Loppuun näyte herkullisesti sinooperin oranssista ääripäästä, aamukahvikupit ovat Riitta Talonpojan käsin dreijattua keramiikkaa. Ne ovat kuin kolmiulotteiset grafiikanlehdet tai maalaukset, joista voi juoda joka arkiaamu.
Follow my blog with Bloglovin