Taupe

IMG_0586

Myyränväri tai harmaanruskea olkoon lomanjälkeisten viikkojen väri. Kaikessa arkisuudessaan se saattaa tuntua ristiriitaiselta valinnalta kesän kuumimpina hetkinä, sen harmaus soittelee sisimpiä tuntoja kuitenkin töihin palatessa. Epäväri, väri, joka jää vesivärikuppiin maalaussession jälkeen, märän maantien väri, myyrä, kissan kylki, varpunen, väritön väri.

Hannu Väisäsen tarinassa sukellusveneupseerin ja hänen rouvansa talo on myyränvärinen.

 ”Kun hän puhuu lämpimän harmaille seinilleen, hänestä tuntuu kuin hänen äänensä vahvistuisi, koska seinän vaikenemisessa kaikuu koko myyrän harmaus.”

Olen lainannut useissa yhteyksissä Adolf Loosia, yhtä monista 1900-luvun alkuvuosien modernismin herra-auktoriteeteista. Hänen huomionsa kirkkaista väreistä, jotka miellyttävät lapsia, primitiivisiä kansoja ja naisia, puhuu harmaiden ja värittömien puolesta. (Loosin mukaan miehet ovat onnesta päässeet ainakin pukeutumisessaan korkeammalle sivistyksen tasolle yksivärisessä, hillityssä skaalassaan.) Olin kuitenkin jättänyt kurkistamatta samaisen herran suunnittelemia interiöörejä. Ne ovatkin täynnä mitä hurjempia väriyhdistelmiä, kuten Villa Müller Prahassa 1930-luvulta. Ainoa väritys, jonka Loos tuomitsee tässä yhteydessä, on imitoiva. Puuta ei tule maalata puunväriseksi tai imitoida marmoripintaa koristemaalauksella, kaikki muu olkoon sallittua.

Toiselta modernisti-herralta Le Corbusierilta on myös usein lainailtu lausahdusta kirkkaista väreistä liitettynä yksinkertaisiin, kehittymättömiin ihmisryhmiin, maalaisiin tai villeihin.  Tämäkin ehkä isommasta kontekstista reväistynä. Le Corbusier kuitenkin ihaili oman aikalaistensa tavalla muiden kuin länsimaisen kulttuurinsa ilmiöitä. Hän innostui mm jazzista ja poseeraa kuvissa Josephine Bakerin kanssa 1920-luvulla.

Le Corbusierilta löytyy hieno värikartasto vuodelta 1931 (Salubra, claviers de couleur) harmaan betonin ja modernismin hengessä. Harmautta voi olla sitäkin enemmän kuin ne kliseiset ”Shades of…”.

Patinoitunut vanha harmahtava puu onkin myyränvärin kauneimpia ilmentymiä. Nautitaan vanhojen hirsirakennusten satiinisesta pinnasta tai siitä ei-minkään värisestä varpusesta tai pellavan luonnollisesta sävystä näin kesälläkin.

IMG_0590

Jos tuo myyränväri vaikuttaa liian pliisulta, voi tutkailla, vaikka Giorgio Morandin asetelmia tai näitä kesänäyttelyissä nähtyjä ruskeanharmaita väri-ilotteluja.

IMG_0497

Petri Yrjölä, osa teoksesta Suon muisti, Sara Hildenin kesänäyttelyssä. Kuten seuraava Andreas Erikssonin maalauskin.

IMG_0527

Ja Purnussa Miikka Vaskolalta:

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s