Napolinkeltainen ja Vincent

IMG_0365

IMG_0332

Viimeviikkojen somevirta on täyttynyt rypsipelloista ja auringonkukista, keltaista keltaisemmista. Viikon värin on oltava keltainen ja vielä sen laaja kirjo Vincent van Goghin innoittamana. Vincent olisi hurmioitunut tuosta rypsipellosta samoin kuin kypsästä vehnäpellosta Etelä-Ranskan auringossa. Miten muuten keltaista voisi lähestyä kuin Vincentin tapaan haltioituneena polttavassa helteessä auringonkukkia maljakossa. Keltaisesta talostaan Arles’ssa hän kirjoitti veljelleen keltaisesta.

“Un soleil, une lumiere que faute de mieux je ne peux appeler que jaune – jaune souffre pâle, citron pâle, or. Que c’est beau le jaune!” Arles 12.8.1888

Väri on aina jossain aineessa. Aine heijastaa, hajottaa ja imee valoa omalla tavallaan. Sama väri eri aineessa, materiaalissa on havaittuna erilainen. Palaan vielä värien nimiin, niihin koukuttaviin tarinoihin, samalla myös itse materiaaleihin, yrityksiin tavoittaa luonnon sävyt maaleilla ja pigmenteillä.

Napolinkeltainen on ollut ensimmäisiä taiteilijoiden käyttämiä keinotekoisia hehkuvan puhtaan keltaisia pigmenttejä. Se, kuten monet muutkin käytöstä hävinneet värit, oli vaarallisen myrkyllistä (lyijyantimonaattia). Napolinkeltaisen hieman oranssiin vivahtava keltainen leiskui aivan toisenlaisella hohteelle kuin aiemmin käytetty murrettu sammuneen sävyinen keltaokra. 1800-luvun loppuun saakka taiteilijat jauhoivat useimmiten värinsä itse tai ostivat ne lähimmästä taiteilijatarvikekaupasta, jossa puolestaan puotipuksu oli ne omin käsin jauhanut sekä sekoittanut öljyihin ja hartseihin ja pakannut sinkkiputkiloihin. Teollisen valmistuksen ja kemiallisten väriseosten keksiminen muutti värituubien sisällöt (usein onnesta terveellisemmiksi) ja myös vähitellen värien nimet.

Napolinkeltainen kuljettaa mielen kauas pois, sinne missä keltainen aurinko polttaa muut värit. Kuten väreistä kirjottaneet teoreetikot ovat todenneet (mm Anita Albus, Michael Taussig, John Gage, Victoria Finlay) väri on ollut väistämättä kietoutuneena kaukokaipuuseen ja eksoottiseen Toiseuteen. Värinimissä jäivät elämään paikat kaukana täältä pohjolasta. Napolinkeltainen on yksi monista, tuliperäisestä maasta purkautuvan rikkipitoisen massan värinen keltainen. Se muistuttaa orpimenttia (arseenisulfidimineraalia), jota on käytetty muinaisista ajoista saakka.

IMG_0347

IMG_0340

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s