Sininen kierros

IMG_0264

Sininen jatkaa matkaansa maailman ympäri ja samalla itse pohdin tuota kiperää kysymystä kulttuurisesta omimisesta (cultural appropriation). Edellisessä tarinassani sinikuvioiset Fasaani -astiat reissasivat ja tänään ovat vuorossa sinikuvioiset kankaat. Batiikkikankaat tai wax, kuten kansainvälisesti yleensä ilmaistaan, ovat ilmaantuneet ympäristöömme voimallisesti viime aikoina. Vuosi sitten heinäkuinen Pariisi tuntui pursuavan niitä. Kirjavia kankaita näkyi aivan tavallisissa tavarataloissa. Afrikkalaiseen estetiikkaan erikoistuneita liikkeitä oli ilmestynyt turistikatujen varsille. Sieltä pienestä muotoiluopiskelijoiden pop-up-kaupasta on peräisin myös kuvan kassi.

Aivan kuten sinikuvioinen posliini myös tämä ”afrikkalainen batiikki” on monenlaisen  kulttuurisen kiertotien ja mutkikkaan polun tuote. Alankomaalaiset siirtomaaherrat hallitsivat Indonesian alueita pääasiassa maustekauppiaina. He myös olivat kuljettaneet mukanaan sota- ja palvelusväkeä toisista siirtomaistaan Afrikasta. Näiden kaikkien kulkeutumisten seurauksena perinteisin menetelmin valmistetut batiikkitekstiilit Indonesiasta päätyivät kolonialismin sivutuotteena Afrikkaan. Yinka Shonibare käsittelee taiteessaan kiinnostavasti näitä kulttuurisia polveutumisia teoksissaan. (Itse taiteilija on syntynyt Lontoossa, josta on muuttanut Nigeriaan kolmevuotiaana ja sieltä jälleen Lontooseen opiskelemaan.)

Takaisin tähän suureen kysymykseen kulttuurisesta omimisesta. Kolonialistien ”lainailut” ovat tapahtuneet melko sotkuisesti. Tässäkin tapauksessa raha ratkaisee.  Kenelle taloudellinen hyöty lopulta siunaantuu määrittelee omimista. Sinisen posliiniastian tapauksessa, kun eurooppalaiset oppivat viimein tuotantotekniikan, alkuperäiset valmistajat jäivät nuolemaan näppejään ja hyöty jäi ainoastaan valloittajien käsiin. Batiikkikankaan kohdalla hyötynäkökulmakin mutkistuu.

Ihana sinikuvioinen mekko on Marita Huurinaisen mallistosta. Huurinainen asuu itse osaksi Nigeriassa ja vakuuttaa kunnioittavansa paikallista kulttuuria. Nigerialaiset käsityöläiset ovat valmistaneet kankaat paikalliseen estetiikkaan pohjautuen. Tuotteiden mallit ja kuosit istuvat kuitenkin skandinaaviseen makuun.

Omimisessa on kyse kokemuksesta. Kuka kokee tulleensa loukatuksi ja kutistetuksi stereotypiaksi? Kokemusta ei voi kiistää, ei voi sanoa, että koet väärin. Tai tietenkin voi sanoa, mutta siinä ei ole mitään tolkkua. Mekko ja waxit ovat silti kauniita, ja hehkuvan sinisiä.

IMG_0251 - Copy

IMG_0261

IMG_0260

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s