Siniset kuviot lainassa

IMG_0250

Sinisestä, ja erityisesti ultramariininsinisestä puheen ollen, astiakaapista löytyy paljonkin sinikuvioisia perintöastioita. Nämä ovat lainassa äidin kaapista, mutta kuviot itse ovat myös lainassa kaukaisista idän kulttuureista. Sinikuvioiset valkoiset posliiniesineet edustavat omaa visuaalista maailmaansa. Tässä maailmassa on polveilevia tarinoita maanosien ja kulttuurien välillä. Kulttuurinen omiminen on vaikea teema. Missä kulkee hienoinen rajalinja vaikutteiden ottamisen ja kulttuurisen omimisen välillä?

Näiden posliiniastioiden estetiikan alkulähde löytyy nykyisen Irakin alueelta ja sieltä tämä edelleen ihmissilmää hellivä väriyhdistelmä kuvioineen on kulkeutunut Persiaan ja Kiinaan, josta puolestaan löytöretkeilijöiden matkassa Eurooppaan. Varhaiset eurooppalaiset kopiot halutusta sinikuvioisesta posliinista valmistettiin Medicien mahtisuvulle Firenzessä.

Eurooppalaiset yrittivät selvittää valkoisten sinikuvioisten posliiniesineiden valmistuksen salaisuutta vuosikymmeniä. Sitä ennen esineet oli tuotava kaukomailta. Valmistuksen viimein onnistuttua astiat päätyivät vuosisatojen kuluttua työläiskoteihinkin Tampereelle, kuten nämä Fasaanit. Siirtokuva oli peritty puolestaan ruotsalaiselta Röstrandin tehtaalta Arabialle ja aihe oli suosittu myös Britanniassa. itse päähenkilöä tuskin tunnistaa fasaaniksi, se muistuttaa enemmän tarujen tuhkasta nousevaa Feeniks -lintua. Äidin kaapin kätköissä lojuvat Fasaani-astiat ovat lukuisista huusholleista perittyjä ja ajallisesti koko Arabian astiaston valmistuksen ajoilta 1800-luvulta 1940-luvulle.

Jossain kulkeutumisten välissä lienee rajalinja kulttuuriselle omimiselle. Jokaisessa vaiheessa valtasuhteet ovat määritelleet omimisen ja pelkästään estetiikasta inspiroitumisen rajoja. Omimisen ja kolonialismin rajat myötäilevät toisiaan.

Ihastuttavat maisemat ja eläimet astioiden pohjalla voi myös luokitella kitshiksi, jos sellaisia luokituksia nyt kukaan enää kaipailee.

IMG_0235

IMG_0229

”I do not see the wisdom of decorating dinner-plates with sunsets and soup-plates with moonlight scenes. I do not think it adds anything to the pleasure of the canvas-back duck to take it out of such glories. Besides, we do not want a soup-plate whose bottom seems to vanish in the distance. One feels neither safe nor comfortable under such conditions.” (Oscar Wilde 1879, Essays)

Ohessa vielä edellisen Oscar Wilden kommentin innoittamana kuva maisemalautasesta Made in England.

IMG_0248

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s