Nouki’s lovely Kemut tunic is so delicate pink that it can hardly be distinguished.

Perception is a special process. It’s a strangely controllable activity. The selected color of this week (which stretched to a couple of weeks due to busy in work), is pale pink, I’ve seen it now everywhere. Are there really more pink houses in Kuopio than elsewhere? The stores ’selections have suddenly become saturated with pink clothing and the sports news reporter has chosen nude as the color of his tie. Every other stroller wandering in the hot streets has had a gentle morning and have chosen a pink blouse.

Next week, the world has changed color.

Human personalities have also always been depicted in colors. The latest craze was caused last year by Thomas Erikson with his guide “Idiots Around Me”. The book provides entertaining and facilitating simple descriptions of just these idiots around me. The message of the book is how, by describing personalities or temperaments (as they were called in previous decades) with colors, one could better understand why it really feels like idiots are occupying their own life cycle. Red is an energetic dictator, yellow is a wacky creative person, green is a calm flatterer, and blue is a retreating brakeman. Well, from those characterizations, one might guess that in the character test of the women’s magazine, I got yellow, which is also considered the color of madness. Yellow is probably even less found in my surroundings and wardrobe than pink. Color in this case is just a metaphor, not a preference for color. Well, however, a human being is not that simple, not always the same, and not so neatly coherent.

Does anyone remember the similar craze of the 80s from Edward De Bono’s Six Hats of Thinking? The hats are of  different colors and each hat at the end can set the wearer’s mind to a different basic setting. With a green hat you think creatively, with red intuitively, blue produced rational thoughts, white facts, black also appropriately negative or critical thoughts and yellow constructive and optimistic.

There is no talk of pink in either, let it be in its own peace outside the box and the hats.

Noukin ihassa Kemut-tunikassa on niin hentoa vaalenpunaista, että sitä hädin tuskin erottaa.

Havaitseminen on erikoinen prosessi. Se on kummallisen ohjautuvaa toimintaa. Valittuani viikon (joka vierähti pariksi viikoksi kiireiden takia) väriksi tämän hennon vaaleanpunaisen, olen nähnyt sitä kaikkialla. Onko todellakin Kuopiossa enemmän vaaleanapunaisia taloja kuin muualla? Kauppojen valikoimat ovat yhtäkkiä saturoituneet vaaleanpunaisista vaatekappaleista ja urheilu-uutisten toimittaja on valinnut solmionsa väriksi nuden. Joka toisella helteessä vaeltavalla vastaantulijalla on ollut hempeä aamu ja pusero on vaaleanpunainen.

Ensi viikolla maailma onkin sitten vaihtanut väriä.

Ihmisten persoonallisuuksia on myös kautta aikojen kuvattu väreillä. Uusimman villityksen aiheutti viime vuonna Thomas Erikson oppaallaan ”Idiootit ympärilläni”. Kirja tarjoaa viihdyttäviä ja helpottavan yksinkertaisia luonnehdintoja juuri näistä idiooteista ympärilläni. Teoksen viesti on, kuinka kuvaamalla väreillä persoonallisuuksia tai temperamentteja (kuten niitä aiemmilla vuosikymmenillä nimitettiin), voisi paremmin ymmärtää, miksi todellakin tuntuu siltä, että idiootit miehittävät omaakin elinpiiriä. Punainen on energinen määräilijä, keltainen häsläävä luova persoona, vihreä rauhallinen hyssyttelijä ja sininen syrjäänvetäytyvä jarruttelija. No noista luonnehdinnoista saattaakin arvata, että naistenlehden luonnetestissä sain värikseni keltaisen, jota myös hulluuden värinä pidetään. Keltaista löytyy ympäristöstäni ja vaatekaapistani luultavasti vieläkin vähemmän kuin vaaleanpunaista. Väri tässä tapauksessa onkin vain metafora, ei värimieltymys. Ihminen nyt kuitenkaan ei ole noin yksinkertainen, ei aina sama, eikä sievästi yhdenlainen.

Muistaakohan kukaan 80-luvun vastaavaa villitystä Edward De Bonon kuudesta ajatteluhatusta? Hatut ovat erivärisiä ja kukin hattu päässä voi asettaa mielensä erilaiselle perusasetukselle. Vihreä hattu päässä ajateltiin luovasti, punainen päässä intuitiivisesti, sininen tuotti järkeviä ajatuksia, valkoinen faktaa, musta myös sopivasti negatiivisia mietteitä ja keltainen rakentavia ja optimistisia.

Vaaleanpunaisesta ei puhuta kummassakaan, olkoon se omassa rauhassaan laatikon ja hattujen ulkopuolella.

Marimekon yhteistyössä Uniqlon kanssa tuotettu pusero on kulkeutunut Pariisin tuliaisena keväthelteeseen.

Ehtan kuosissa on reilusti vaaleanpunaisia orgaanisen muotoisia läiskiä.