Nude ja vihreä

maljakko

Vaaleanpunainen nudena on sekoitus sinooperin punaista ja valkoista. Näin opastetaan Cennino Cenninin oppaassa taiteilijoille jo 1400-luvulla. Sinooperi on luonteeltaan lämmin, oranssiin vivahtava. Opas on oiva kirja väreistä, niiden hienostuneista ja rikkaista nimistä sekä erikoisista sekoituksista. Suurin osa väreistä on italialaisia maavärejä, mutta joukossa on joitain alkemistien sekoituksia sekä kaukomaiden eksoottisia harvinaisuuksia.

Vaaleanpunainen tuntuu mielessäni aina huutavan vastaväriään, enemmän ehkä kuin moni muu sävy. Cennini ohjeistaa freskomaalareita pohjustamaan kasvot maavihreällä tai okran, mustan ja valkoisen sekoituksella (verdaccio), joka on käytännössä vihreää. Tällainen vastavärinen pohjustus saa ihon punervan hehkumaan entistä elinvoimaisempana.

Tämä lämmin vaaleanpunainen löytyy sisustuksessa myös matalapolttoisen terrakotan sävynä vaikka kukkaruukuissa. Sen kaverina hapettuneen kuparin harmahtava vihreä sointuu sopivasti. Saniaisen sukuinen plebodium aureum eli kultaimarre on juuri sellainen matta harmahtavan vihreä ja hauskan muotoisilla lehdillä varustettu.

asetelma

Nudesta kun puhutaan, niin tuo Caruson nenänpää saa seurakseen karviaisen väriset silmät, just sopivasti.

caruso

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s