Parempi tehty kuin täydellinen / Better done than perfect

mustallakukat

Done is better than perfect. — Mark Zuckerberg

Done and perfect indeed are options. That’s why this blog also exists, made but not perfect. The theme of each post is color. The color is life’s salt and sugar, vanilla, cinnamon, turmeric, thyme, white pepper. Color is a matter of taste and a great pleasure. Color is always somewhere, and it always has a body, a buddy. Sometimes they argue with each other, i.e. the material and the color and its buddies, sometimes they live in harmony.

And yes, a warning, this blog may contain banal language, metaphors, and exhausted life guidelines. However, I am not going to decorate my home with them. I write and illustrate memories, mindsets, and remarks about colors. I do it through the glasses of a teacher of visual subjects. I look at cultural phenomena, fashion, objects, nature and sometimes the gaze turns inwards.

Tehty ja täydellinen todellakin ovat vaihtoehtoja. Siksi tämä blogikin on olemassa, tehty muttei täydellinen. Jokaisen postauksen teemana on väri. Väri on elämän suola ja sokeri, vanilja, kaneli, kurkuma, timjami, valkopippuri. Väri on makuasia ja suuri nautinto. Väri on aina jossain ja sillä on aina kaveri. Toisinaan ne riitelevät keskenään, siis materiaali ja väri ja sen kaverit, toisinaan ne elävät harmoniassa ja sulassa sovussa.

Ja kyllä varoitus, tämä blogi saattaa sisältää latteita kielikuvia ja laimeita elämänohjeita. En kuitenkaan aio sisustaa kotiani niillä. Kirjoitan ja kuvitan muistoja, mielleyhtymiä ja huomioita väreistä. Sen teen visuaalisten aineiden opettajan silmälasien läpi. Katson kulttuuri-ilmiöitä, muotia, esineitä, luontoa ja toisinaan katse kääntyy sisäänpäin.

Tämän viikon värinä on vaaleanpunainen. Sellainen hento ja hieman rusehtava, nude.  Aloitan väristä, jota ei ympäristöstäni juurikaan löydy, ei vaatekaapista, eikä kotoa. On hyvä tarttua hankalaan, siihen mikä ei ole itsestäänselvää. Ei en sano sitä ääneen mukavuusaluetta. Juuri se väri sakurarasiassa, jota sanottiin lapsena ihon väriksi ja jota ei sitten muuhun käytettykään. Se on lämmin vaaleanapunainen, lauantaimakkaran värinen, talven jälkeisten säärien värinen,  väri jokaisessa sisustublogissa ja lehdessä String-hyllyn ja peikonlehden välissä.

vaalpuntausta

kalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s